Varoitus! Tämä kirjoitus sisältää huomattavan määrän hehkutusta ja myönteisiä adjektiiveja.
Tämä on ollut aivan ihana marraskuu. Keli on ollut ajoittain aivan huikea ja vuodenaikaan nähden täysin poikkeuksellinen. Aurinkoa on riittänyt, koirat ovat olleet aivan riemuissaan ja kirmanneet pitkin metsiä ja peltoja milloin kahdestaan, milloin vähän isommalla porukalla. Itse olen ollut aivan luokattoman vastuuton opiskelija ja jättänyt hirveän määrän luentoja väliin, aurinkoisina päivinä (etenkin marraskuussa...) on suorastaan rikollista nököttää pimeässä luentosalissa. No, ainakin koirat kiittävät. Olen ulkoiluttanut kameraa koirien mukana aika ahkerasti ja kuvia katsellessa tulee aivan uskomattoman hyvälle tuulelle. Maisa ja Sinni, siinä vasta parivaljakko. Siskokset ovat todella hitsautuneet yhteen, niiden leikkejä on suorastaan liikuttavaa seurata ja ne täydentävät toistensa persoonia upeasti. Ihanat tytöt, ei voi muuta sanoa!
 |
| Peltorallit |
Maisa on suoraan sanottuna puhjennut kukkaan Sinnin saapumisen myötä. Maikulla on toisinaan taipumusta pieneen lahnailuun ja joskus se on ollut suorastaan masentuneen oloinen. Heti Maisan tullessa noin 1,5 vuotta sitten oli aivan selvää, että se on laumasielu, ja se nimenomaan kaipaa koiralaumaa. Maikku on aina ollut hirveän onnellinen kun sillä on muita whippettejä ympärillä. Laumasieluisuus ei kuitenkaan tarkoita että Maisa olisi jotenkin välinpitämätön ihmisiä kohtaan, melkeinpä päin vastoin. Aina se on tykännyt kaikesta yhteisestä puuhailusta, mutta Sinnin ansiosta Maisaan on tullut ihan uudenlaista iloa, energiaa ja tekemisen meininkiä ja se näkyy niin kotona, lenkeillä kuin treeneissäkin. Olemme nyt käyneet keskiviikkoisin hallilla treenailemassa omatoimisesti ja Maikku on ihan liekeissä! Ihan sama mitä treenataan, tokoa, agilitya, näyttelyjuttuja tai ihan vaan hupaisia temppuja, Muikkunen on täysillä mukana. On se vaan niin mielettömän rakas pieni pönttöpää <3
 |
| Maisa <3 On se vaan kaunis otus, vaikka itse sanonkin! |
Sinni puolestaan kasvaa ja kaunistuu. Katkaravusta neljän tikun nokassa on hiljalleen kuoriutunut ihan lupaava nuori whippetinalku. Simpasta löytyy aika kivasti kurveja (verrattuna Maisaan joka oli samassa iässä tasapaksu pötkö tolppajalkojen päällä, toki kaunis sellainen) ja viimeisimpänä villityksenä se on kasvattanut itselleen ihan huikean kaulan! Sinnin hyvät puolet eivät rajoitu pelkästään ulkoisiin ominaisuuksin. Kerta toisensa jälkeen yllätyn sen suunnattomasta oppimiskyvystä ja -halusta. Sinnillä todella on jonkin sortin työmoraalia, esimerkiksi tänään aamupäivällä pentu istui kuin tatti ja suorastaan kerjäsi lisää aivopähkinöitä ja temppuilua vaikka lapseksi taantunut isosisko pyöri vieressä väkkäränä ja hakkasi vinkulelulla päähän. Sinni on myös loistanut treenihallilla, hälinä ei sitä paljoa hetkauta vaan tomera pikkuneiti keskittyy tekemiseen. Huikea ipana, aivan nappivalinta meidän tiimiimme!
 |
16-viikkoispönötys. Ei paha, vai mitä!
|
 |
| Pikkutiikeri |
Ai niin, kävihän Sinni 16-viikkoispäivän kunniaksi rokotuksillakin. Painoa oli kertynyt viime kerrasta mukavasti, vaaka näytti nyt 8,25 kg. Vertailun vuoksi, Maisa painoi samassa iässä 8,9 kg. Pikkuötökkä oli totuttuun tapaan hurjan reipas, edes rabiesrokotus ei neitiä hetkauttanut. Tytteli vaan imuroi nameja naamaansa ei edes huomannut mokomaa piikkiä. Jälleen kerran Simppa todettiin kaikin puolin terveeksi pennuksi ja lääkäri vielä kehaisi neidin muskeleita (ai mitä musekeleita, aika ruippana se kyllä oikeasti on...). Hampaitakin on irronnut jo useampi ja uusia pukkaa, purukaluston osalta näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Ainoa huomautettava asia Sinnissä oli pieni finnimäinen karvatupen tulehdus yhden viiksikarvan juuressa, mutta sen pitäisi kadota ihan vaan puhdistamalla.
 |
| Siskokset <3 Ei Sinni onneksi vielä ihan Maisan mitoissa huitele! |
 |
| <3 |
