 |
| Kaunokainen |
Takatalvi on selätetty eikä toista toivottavasti tule, joten
olisi kaiketi aika heräillä talvihorroksesta. Tai toiset heräilevät, toiset eivät ehkä niinkään. Ne
kovin kammotut Toiset Juoksut iskivät Maisa-paran kimppuun tammikuun lopussa ja neitikoiran elämähän
siitä meni taas pilalle. Kalsarirallia kesti tällä kertaa 4,5 viikkoa, ja
masennus iski varsin voimakkaana. Kaikki on kurjaa, mälsää ja
tylsää, itkettää ja kitisyttää ja piip-piip-piip kun ruokaakaan ei muka saa riittävästi.
Reilu kaksi kuukautta on nyt tuota apaattista lahnaa katseltu, vähitellen alkaa tulla ikävä sitä oikeaa iloista Maisaa. Näillä näkymin Makkonen pääsee ylimääräisistä sisuskaluistaan eroon kesäkuun alussa, jospa sitten saisimme heittää lopulliset hyvästit kaikelle kurjistelulle.
Makku ehti kuun alussa juhlistaa syntymäpäiväänsäkin,
ikävuosia olisi
nyt mittarissa kolme. Hassua että neitokainen on vasta niin nuori, tuntuu kuin se
olisi kuulunut olennaisena osana elämään jo paljon kauemmin. Vaikea olisi kyllä
kuvitella eloa ilman tuota hönöä blondia, masentuneenakin se vain on niin perin juurin Mahti-Maisa. Saapa
nähdä innostutaanko tänä vuonna taas misseilemään Makkosen kanssa, alkukesä menee sairaslomaillessa, mutta toukokuussa ehtisi
ehkä jossain piipahtaa ja loppukesästä toki myös...
Toimintasankaritar Sinni sitten... Ötökkä on täynnä virtaa ja
koko ajan pitäisi olla jotain actionia. Harrastuskärpänen on jälleen puraissut, tällä kertaa lajina on rally-toko. Alkeiskurssi käytiin helmi-maaliskuussa ja jatkoa olisi luvassa tämän
kuun loppupuolella. Simpu tykkää
hurjasti (mistäpä tekemisestä se ei tykkäisi...)
ja on osoittautunut todella päteväksi rallyilijaksi. Opeilta on tullut paljon positiivista palautetta,
mikä tietysti lämmittää mieltä kovin. Vaan pakkohan
se on itsekin myöntää, Sinni on mitä mainioin harrastuskaveri. Aina innolla mukana, nopea
oppimaan, ei välitä mistään ympäristön häiriötekijöistä ja yksinkertaisesti vain nauttii yhdessä tekemisestä suunnattomasti.
Juoksuharrastusta ei ole suinkaan unohdettu sitäkään. Rata- ja maastotreenien alkua odotetaan jo kovin, kuntoa on kasvateltu sen
mitä jäiset olosuhteet ovat sallineet ja mahdollisuutta viralliseen mittaukseen kytätään silmä
kovana. Kovasti houkuttaisi saada kilpailukirjat niin radalle kuin maastoonkin ja
toivon mukaan ihan kisoihin asti päästäisiin joskus hamassa tulevaisuudessa. Toki Sinnin kohdalla
on täysin mahdollista että parin kanssa tai isommassa porukassa juokseminen ei
sitten olekaan ihan itsestäänselvyys...
Kevään etenemistä ja Maisan lahnakauden loppumista odotellessa... Jos vaikka seuraava blogipäivitys tulisi jo ennen kesää.
 |
| Juoksuaskelia muutama viikko sitten. Namin avulla houkuteltuna tosin, kavereiden juoksuhepuleihin Maisa ei osallistu. © Riina Tuominen |
 |
| Tiikerilapsi. © Riina Tuominen |
 |
| Pakko. Päästä. Kovempaa! © Riina Tuominen |
 |
| Siskokset. © Riina Tuominen |
