Aktivoitumista harrastusrintamalla

Sinnillä alkoi keskiviikkona kahdeksan kerran agilitypainotteinen pentukurssi Koirakoulu Kompassissa. Puolet treenikerroista on perustottelevaisuutta ja muita agilityssa tarvittavia oheistaitoja, loput kerrat sitten tutustutaan esteisiin pennuille sopivalla tavalla.


Ensimmäisen treenikerran ohjelmistossa oli katsekontakti, lähtöasento (eli meidän tapauksessa sivulletulo), irtoaminen ja muutamia helppoja lämmittelyliikkeitä. Katsekontaktia on Sinnin kanssa harjoiteltu siitä asti kun se syyskuussa meille muutti. Varsinaista uuden oppimista ei siis tässä suhteessa tule, mutta tätä toimintoa ylläpidetään ja vahvistetaan jatkuvasti. Sivulletulon alkeitakin olemme ehtineet jo omatoimisesti harjoitella. Sinni tarvitsee vielä hiukan johdattelua namikäden avulla, mutta sillä tuntuisi muuten olevan tehtävän idea jo varsin hyvin hallussa. Namialustalle irtoaminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, ahne pikkupossu kipitti vauhdilla hotkimaan herkut heti luvan saatuaan. Lämmittelyliikkeistä kokeilimme kieppiä ja jalkojen välistä pujottelua. Sinni osaa jo pyöri!-käskyllä kiepsahtaa vastapäivään, joten keskityimme tällä kertaa lähinnä myötäpäivään pyörähtämiseen ja käskysanaksi valikoitui kieppi. Pujottelua oli hiukan hankala toteuttaa hihnan kanssa, joten perehdymme tähän paremmin omatoimitreeneissä kotona.

Sinnin versio katsekontaktista

Sinni jaksoi koko 45-minuuttisen todella hyvin, neiti keskittyi hienosti ja energiaa oli ihan riittävästi. Ei se nyt mitenkään äärettömän sähäkkä ollut liikkeissään, mutta ei todellakaan mikään lahnakaan eikä näyttänyt kyllästymisen merkkejä. Viimeaikaiset ikävät tapahtumat huomioonottaen olen myös huisin ylpeä Sinnin häiriönkestosta. Nurkassa möykkäävää isokoikoista kurssitoveriaan Simppa vilkuili epäluuloisesti tunnin alussa, mutta kun kiljuva karvapallo ei selvästikään uhannut vippettilapsen henkeä, se unohdettiin pian ja Sinni keskittyi treenaamiseen..

Lelun noutaminen (muutaman kunniakierroksen kanssa) on mieluisa harrastus

Maisalla puolestaan jatkui tänään tammikuussa aloitettu agilitykurssi. Juoksun takia ehdimme silloin pari kuukautta takaperin käydä vain ensimmäisellä kurssikerralla, joten nyt käymme loput neljä kertaa. Maisan treenivire oli varsin hyvällä mallilla, neidillä riittää taas energiaa tekemiseen. Tunnin teemana oli valssi ja harjoittelimme paria erilaista radanpätkää joilla kyseistä ohjauskuviota piti hyödyntää. Muuten sujui varsin mainiosti, mutta viimeisellä radalla kepit muodostuivat pieneksi ongelmaksi. Maisa on viimeksi tehnyt keppejä joskus syksyllä ja tuntui kokonaan unohtaneen niiden funktion. Pieni omatoimitreeni saattaisi olla paikallaan ennen ensi sunnuntaita.

Maisa katsoo kovin kauniisti

Kuvat ovat tämän viikon perjantailta, lämmin ja keväinen viikko päättyi eilen ikävään lumentuloon ja kelin kylmenemiseen. Kevään toista tulemista odotellessa...

Kaikki lähtee hyvästä peruskunnosta

Nopea kirittäjä on välttämätön

Treeniohjelmaan kuuluu myös pystypaini

Köydenvetoa unohtamatta

Sinni harjoittelee myös levitointia

Ketteryys kehittyy kanervikossa

Harjoittelun aikana on pidettävä tankkaustaukoja

Kumpi nappaa ensin narupallon (ilman palloa)?

Pikkusisko kaipaa toisinaan muistutusta pelisäännöistä

Välillä ladataan akut aurinkoenergialla

Tauon paikka

Synttärisankari Maisa

2-vuotias kaunotar

Vaikea uskoa miten nopeasti aika kuluukaan! Onko siitä muka jo kaksi vuotta, kun valvoin puoli yötä puhelinta vahtien ja tilannetietoja odotellen Kiwien pullauttaessa pentuja maailmaan? Pienestä pallerosta on kahdessa vuodessa kasvanut vähän vähemmän pieni whippetkaunokainen. Eipä sitä silloin arvannut, miten paljon iloa mokoma pieni kääryle voisikaan tuoda. Siispä huikeasti onnea maailman parhaalle Maisalle ja ihanille sisaruksilleen!

Synttäripäivää on vietetty mukavissa merkeissä. Aamupäivällä napattiin naapurista tyttöjen siskolikka mukaan ja kolmikko pääsi rymistelemään aurinkoiseen metsään pariksi tunniksi. Jopa synttärisankari innostui useampaan kertaan juoksemaan ja leikkimään pikkusiskojen kanssa. Lenkin jälkeen kotona odotti maukas hirven luu, jonka parissa on kulunut valtaosa iltapäivästä. Lahjapaketista kuoriutui vielä uusi frisbee, toivottavasti Maikku innostuisi sen perässä juoksentelemaan ja palautuisi takaisin normaaleihin mittoihinsa... Nolottaa myöntää mutta Maisa on päässyt alkuvuoden aikana vähän levähtämään. Neitokainen ei ole juoksun ja sitä seuranneen valeraskauden aikana innostunut juuri liikkumaan ja ulkomuoto on tällä hetkellä vähän vähemmän imarteleva. Painoa ei niinkään ole tullut lisää, lihas on vain korvautunut läskillä. Kyljissä on reilu kerros pehmustetta ja vyötärö ei ole ihan niin sutjakka kuin pitäisi. Onneksi Maisa alkaa vähitellen taas piristyä omaksi itsekseen, eiköhän ihrat sula ja muskelit palaudu nopsaan kun neiti intoutuu taas urheilemaan!

Maisa arvostaa synttäriluuta

2-vuotias Maisa koko komeudessaan

Sinniäkään ei sovi kokonaan unohtaa. Pikkuötökälle kolahtaa tänään mittariin seitsemän kuukautta. Simppa ei ole kuukauden aikana kasvanut juurikaan, säkäkorkeus huitelee 45-45,5 cm tienoilla, selän pituus on noin 46 cm. Painoa on tähän mennessä kertynyt hiukan reilu 11 kg. Jännä nähdä mihin mittoihin se lopulta jämähtää. Sinnin kasvun seuraaminen on kyllä ollut kiehtovaa, se on niin eri mallinen kuin Maisa ja pentuesisaruksensa, eikä se varsinaisesti muistuta emäänsäkään muuten kuin värin puolesta. Itse pidän kyllä Simpan kurvikkaasta tyypistä kovasti, saapa nähdä miltä neiti näyttää esimerkiksi vuoden päästä!

Se pitää Simpasta vielä mainita, että tytteli kävi viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa vieheen perässä juoksemassa. Tiikerinpentu tajusi heti jutun juonen, lähti rätin perään kuin tykin suusta ja tappoi mokoman erittäin perusteellisesti. Hyvin huomasi eron esimerkiksi Maisaan verrattuna. Maikku lähtee vieheen perään leikkisästi hypellen (jos lainkaan) ja menettää kiinnostuksen heti kun se pysähtyy, Sinnin toiminnasta on leikki kaukana ja se ajaa täysin tosissaan. Alusta asti on kyllä huomannut että Sinnillä on saalisviettiä ja taistelutahtoa roimasti enemmän kuin isosiskolla, hyvillä mielin voi siis lähteä raitapaidan kanssa keväämmällä rataharkkoihin!

Simppa-Liisa 7 kk! Takapäähän on tullut mukavasti lisää voimaa ja lihaksia.

Pieni puikulapää ja mustelma nenussa

Sisko ja sen sisko, rakkaat kerrostalokyttääjät

Ei ollut Sinnin päivä tänään...

Jouduinpa sitten tänään näkemään sen, kun oma koira jää vieraan piskin hampaisiin. Onneksi ei käynyt kovin pahasti, mutta inhottavaa silti.

Poikkesimme aamulenkin päätteeksi tyhjään koirapuistoon katsastamaan uusimmat hajut ja viihdyttämään Maisaa. Maikku tykkää kovasti kiipeillä kivien ja kantojen päällä, varsinkin jos siitä saa namun palkaksi. Keskityin niin Makkosen temputtamiseen että unohdin vahtia puiston sisäänkäyntiä. Siinä vaiheessa kun havahduin portin kolahdukseen, oli jo liian myöhäistä. Maisaa hiukan isompi sekarotuinen pystykorva ampaisi iloisesti mölisten kohti Sinniä, joka moisesta röyhkeydestä järkyttyneenä katsoi parhaaksi ottaa jalat alleen. Simppa on käynyt puistossa vain kerran tai kaksi aiemmin eikä ilmeisesti ymmärrä aitojen päälle, koska se puoli kierrosta puistoa ympäri juostuaan rysäytti suoraan päin aitaa ja sai jahtaajansa kimppuunsa. Pystykorva saatiin rääkyvästä Sinnistä heti irti ja ei kun tutkimaan pennun saamia vaurioita.

Jakaus päässä ja hampaanjäljet kankussa, ei sen pahempaa. Reiden haavat eivät ole kovinkaan syviä, nahka ei ole kokonaan puhki. Sinnillä on myös nenänpäällys hiukan turvoksissa ja punainen, tälli tuli siihenkin. Raitapaita ei onneksi pienestä hätkähdä, se ei vaikuta erityisen järkyttyneeltä tapahtuneesta vaikka tuskin sen käsitys vieraista koirista varsinaisesti paranikaan. Simppa ei myöskään arista mitään kohtaa vaikka törmäys aitaa päin olikin kova. Pitää nyt seurailla tuleeko jotain jumeja tai muita ongelmia. Maisa pitäisi joka tapauksessa käyttää osteopaatilla vuosihuollossa, samalla vaivalla sitä kaiketi veisi Sinninkin tarkistettavaksi.