Niin se aika vaan rientää. Syksy on mennyt ihan hujauksessa, tuntuu että jatkuvasti on hirveä vauhti päällä. Olen ollut elokuun puolivälistä asti enemmän tai vähemmän joutilaana, mikä on tietysti tarkoittanut koirien kannalta runsaasti aktiviteetteja ja kivaa yhteistä tekemistä. Uusia lenkkimaastoja on löytynyt sieltä sun täältä ja vanhojakin on koluttu ahkerasti. Siihen tulee nyt kuitenkin stoppi, gradun parissa askartelu alkaa toden teolla ihan lähiaikoina ja samalla saamme heittää hyvästit pitkille valoisaan aikaan tapahtuville arkipäivälenkeille. Kurjaa sinänsä, mutta eipä oikein mahda mitään.
 |
| Siskokset... |
Maisan kanssa on alkusyksystä ravattu tiuhaan osteopaatilla. Neitokainen alkoi taas olla kovin jumiutuneen ja köpöttäväisen oloinen, ja kaiken maailman juntturaahan sieltä sitten löytyi. Tällä kertaa jumien mahdolliseksi alkulähteeksi arveltiin oikeaa polvea, siellä tuntui olevan ylimääräistä rutinaa ja löysyyttä. Tulipa sitten vihdoin mitta täyteen tuota Makkosen toistuvaa reistailua ja kärräsin likan eläinlääkäriin perusteellisiin tutkimuksiin ja läpivalaisuun. Maisalle tehtiin virallinen polvitarkastus ja napattiin kintuista vielä röntgenitkin, jos niissä olisi vaikka jotain kummaa näkynyt. Ja kun nyt joka tapauksessa piti kuvaukseen rauhoittaa, otettiin samalla vaivalla myös viralliset lonkka-, kyynär- ja selkäkuvat.
Polvien virallinen tulos on 0/0 eikä kuvissakaan mitään sen kummempaa näkynyt, mutta oikeassa polvessa on hiukan löysyyttä, jänteessä paksuuntumaa eikä koipi oikein oikene samalla tavalla kuin vasen. Merkit viittaavat aika vahvasti johonkin vanhaan vammaan, ja kyllähän Maisa tuota polveaan on useampaan otteeseen kovastikin kolhinut. Aika todennäköisesti se on ainakin osasyyllinen Maisan jumiutumisherkkyyteen, mutta muuten ei vaikuta elämään mitenkään. Selkäkuvissa olisi alustavan arvion mukaan saattanut olla jotain jännittävää, mutta Kennelliitosta tullut lopullinen rimpsu oli LTV0, SP0, VA0 eli kaikki kunnossa. Lonkat A/A ja kyynärät 0/0, eli niidenkin suhteen kaikki hyvin. Onpahan nyt ainakin tutkittu ja normaalia eloa jatketaan rauhallisin mielin.
 |
| Ei taida olla Maisassa mitään vauhtia hidastavaa vaivaa |
 |
| Tutkat tarkkailevat ympäristöä |
 |
| Vienosti naurattaa |
Sinnin kanssa piipahdimme jokin aika sitten mätsärissä pokkaamassa BIS-2 -sijoituksen ja palkintojen joukosta löytyi lahjakortti Citykoiran Kaveri -nimisen yrityksen kurssille. Eipä siinä sitten muuta kuin ilmoittautumaan mölliagilitytreeneihin, pitäähän sitä pikkuelukan kanssa jotain harrastella kun juoksupuuhien osalta kausi loppui niin aikaisin. Agilitykurssista on nyt puolet takana ja kivaa on ollut. Kurssilla tehtävät radat ovat jo varsin pitkiä ja melko haastavia, vaikka koostuvatkin toistaiseksi vain putkista ja hyppyesteistä. Sinni on hurjan taitava ja tekee hommia suurella innolla, harmi vain että ötökällä on lisävarusteena rakettimoottorit eikä minulla ole toivoakaan pysyä sen vauhdissa. Onneksi raitapaidasta löytyy myös varsin toimiva kauko-ohjaus, mutta ei sekään kaikkea pelasta. Kiire tulee, Simpun jarrut kun taitavat olla pysyvästi epäkunnossa. Noh, pääasia että on hauskaa, eikö?
 |
| Simpuakin hymyilyttää |
 |
| Säälittävä mangusti |
 |
| Bojoing! |
