Missikisoja ja maastojuoksua

Viimeinen viikko on ollut taloudessamme kohtuullisen menestyksekäs ainakin harrastusrintamalla. Lauantaina 6.9. Maisa käväisi Tuomarinkartanolla Mastery syysnäyttelyssä pyörähtämässä. Kasvattajan taitavissa käsissä Makkonen pani kehässä jälleen kerran parastaan ja nappasi ensin avoimen luokan voiton ERI:n ja SA:n kera. Paras narttu -kehässä menestys jatkui, lopullinen sijoitus oli PN2 kera ihka ensimmäisen sertin! Maisan esiintymistä on aina mukavaa katsoa. Neiti tuntuu todella viihtyvän kehässä, asia josta itse yllätyn kerta toisensa jälkeen. Muikea arvostelu löytyy totuttuun tapaan Maisan tulossivulta. Ennen kotiutumista Maisasta ja Sinnistä napattiin vielä uudet pönötysposeeraukset, taitavasta handlauksesta vastasi Pia Mannilla ja kameraa käytteli Riina Tuominen, kiitos heille!

Maisa 2,5 v

Sinni 13 kk

Maisan kehäposeeraus. Tällä suorituksella hurmattiin tuomari!

Tänään puolestaan Sinni osallistui Hyvinkäällä VINTYT ry:n järjestämään möllimaastojuoksukilpailuun. Sinnin kanssa ei kesällä koskaan ehditty maastotreeneihin, joten lähdimme liikenteeseen ilman mitään odotuksia ja pienessä jännityksessä. Sinnin viehevarmuutta en matkaan lähtiessä epäillyt lainkaan, neiti on jo näyttänyt kyntensä radalla. Sen sijaan pelkäsin, että maastoradan tiukkoihin käännöksiin tottumaton Sirmeli heittää heti ensimmäisessä mutkassa katon kautta ympäri ja katkoo vähintään kaikki luunsa. Paikan päällä alkoi kyllä epäilyttää jo se vieheen perään lähteminenkin. Sinni käyttäytyi kisapaikalla aneemisen rauhallisesti ja näytti lähinnä pystyyn nukahtaneelta, vaikka kovasti yritin sille osoitella viehettä ja saada ötökkää edes etäisesti elävän näköiseksi...

Vaan pitäisihän oma elikko jo tuntea niin hyvin että muistaisi, ettei sillä ole tapana hukata energiaa mihinkään ylimääräiseen vaan kaikki paukut säästetään h-hetkeen. Niin nytkin, heti kun Sinni pääsi lähtöpaikalle ja viehe tuotiin nokan eteen, tiikerinpennun korvat pomppasivat pystyyn, neiti kasvoi kokoa kymmenisen senttiä ja silmiin syttyi se kuuluisa tappajan katse. Simpu ampaisi rakettina vieheen perään, selvitti koko radan kunnialla ja lopuksi vielä murhasi mokoman muovisuikalehässäkän erittäin perusteellisesti. Ylituomarin ja vieheen vetäjän kommentit lämmittivät kyllä mieltä, heidän mukaansa ensikertalaiseksi suoritus ei olisi parempi voinut olla, virallisessa kisassa vastaava juoksu olisi ollut sertin arvoinen ja neiti juoksee todellakin tosissaan ja loistavalla asenteella. Täysin kisavalmiiksikin ötökkää kehuttiin. Toiveet olivat siis kohtuullisen korkealla kun tulokset julkistettiin, mutta silti tuli yllätyksenä, että loppujen lopuksi Simpu oli kovatasoisen nuorten luokan voittaja pistein 237!

Voittajan palkintoposeeraus

Harrastuslinjalla jatketaan edelleenkin. Nyt kun ratatreenikausi on tältä vuodelta ohi, on aika ryhtyä pohdiskelemaan talvikauden kuvioita. Olemme jo ehtineet käydä pari kertaa Koirakoulu Kompassin kaveritreenivuoroilla muistelemassa agilitykiemuroita. Sinnillä oli kesätauon jälkeen esteet edelleen hyvin muistissa ja intoa ja työhalua roppakaupalla. Simpu tuntuu palkkautuvan hurjan hyvin itse tekemisestä, palkkanameilla ei sille ole ihan hirveästi väliä. Ehkäpä ötökän kanssa pitäisi käydä syksyn aikana jokin ohjattu kurssi ja sitten jatkaa treenailua omatoimisesti enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Maisan kanssa jatkamme myös omatoimihöntsäilyä, mutta mitään sen haastavampia kuvioita en lähde sen kanssa kursseille opettelemaan. Makkuli kyllä agilitysta tykkää ja suorittaa tehtävät omalla veikeällä tyylillään, mutta se selvästi nauttii lajista eniten kun harjoitukset ovat lyhyitä ja helppoja ja namin saadakseen ei tarvitse vaivata aivosoluja ihan hirveän paljon.

Maisan tämän hetken ehdoton suosikkilaji löytyi vähän yllättäen ja varsin odottamattomalta suunnalta. Jos joku olisi kesän alussa sanonut, että Maisan omin laji on canicross, olisin varmaan nauranut räkäisesti. Mutta totta se on, Maisa on löytänyt sisäisen vetokoiransa ja hyppelee kenguruloikkia ilohepuleissa kun saa vetovaljaat päälleen ja pääsee naapurin Annan kanssa juoksemaan. Hämmentävää kyllä, Makkonen on lajissa aivan luonnonlahjakkuus, keskittyy täysillä ja yksinkertaisesti toimii! Eikä suorituksesta saa edes nameja palkaksi... Juoksemisen lisäksi uutena lajina on testailtu doboa. Kokeilutunnilla Maisalla oli selvästi hauskaa, lisäksi jumitusherkälle koiralle venyttävät ja syviä lihaksia vahvistavat liikkeet tekevät varsin hyvää. Ja joutuupa omistajakin samalla jumppaamaan! Siispä taidamme suunnistaa Makkosen kanssa vähän pidemmälle kurssille, kunhan sellainen jonain sopivana ajankohtana järjestetään.

Rankan päivän jälkeen uni maistui

Maisakin rentoutui huolella