Agiliitoa vol. 3

Tutustumiskurssi kakkonen alkoi tänään. Maisa oli tuttuun tapaan ihan liekeissä kun suunnistettiin Kompassia kohden (siis Maisamaisen hillitysti liekeissä...). Heti tunnin aluksi kokeiltiin vähän mutkalle laitettuja putkia. Ajattelin tehtävän olevan ihan läpihuutojuttu, Maisa kun edellisissä treeneissä sujahti putkeen mitään kyselemättä, mutta väärässä olin. Muikkunen on jostain saanut päähänsä että putki suoritetaan päältä juosten eikä läpi menemällä. Tämä on kuulemma todella yleistä kaiken sorttisilla vinttikoirilla ja käytännössä kaikki vintit käyvät tällaisen oudon vaiheen läpi. Saatiin Maisa lopulta tungettua putkeen ihan oikeasta kohdasta, mutta suoritus oli kaukana tyylipuhtaasta.

Ohjaustekniikoita alettiin harjoitella ihan vaan kolmen esteen (putki ja kaksi aitaa) suoralla linjalla. Ensin putki, sitten hypyt. Ja taas törmättiin putkiongelmaan, Maisa ei olisi millään mennyt edes suoraan putkeen. Ohi se ei yrittänyt, mutta aina viime hetkellä hyppäsi putken päälle eikä mennyt sisälle. Hypyt se kuitenkin suoritti mallikelpoisesti ja sai hyvin tolkkua ohjausyrityksistäni. Lopulta teimme siis niin, että ope tunki Maisan putkeen sisään ja itse odotin toisessa päässä valmiina ohjaamaan koiran seuraavalle esteelle. Näin putki sujui ihan hyvin, kun Maisa näki minut sen läpi. Mutta minun ohjaamanani se ei putkeen mennyt sitten millään. Kai sitä on ruvettava kotona harjoittelemaan kaikkien mahdollisten tuolien ja muiden "tunneleiden alittamsita, jos Miakku pääsisi eroon tuosta päältäjuoksupakkomielteestään.

Ohjausharjoituksen jälkeen muistuteltiin mieleen keppejä. Maisa oli ihan super, kerrasta oikein eikä edes yrittänyt mennä väärältä puolelta. Muut ryhmän jäsenet eivät olleet ihan yhtä edistyksellisiä. Toisaalta kenellekään muulle putki ei ollut mikään ongelma... Ihan lopuksi kertasimme myös pikaisesti A-esteen. Maisa jännitti sitä hiukan aluksi, sillä kun meinaa loppua vauhti ennen kuin pääsee huipulle. Lopulta neiti kuitenkin rohkaistui ja suoritti esteen mallikelpoisesti. Hieno pieni puikula!

Maisalla siis ilmiselvästi on lahjoja ja intoa agilityyn. Mutta itse olen aivan liian hidas! Liikun kuin hidastetussa filmissä, mietin ja pohdin omaa sijaintiani ja Maisan reaktioita ja nameja ja ohjauskuvioita ihan liikaa. Maisa kyllä osaisi ja menisi kun antaisi mennä vaan (paitsi sitä putkea...) mutta itse en millään pysy perässä. No, ehkä tuostakin päästään yli kun laji tulee tutummaksi eikä ole siellä esteiden seassa enää niin eksynyt olo.

Peltopöljäilyä ennen treenejä

Pienet ja sievät ruusukorvat