Tervetuloa Sinni!

Pikku-Sinni haettiin tänään kotiin! Pirkkalasta Valkeakoskelle pentu vinkui, ulvoi ja mönki ympäriinsä pitkin takapenkkiä. Sitten se vaikeni kuin taikaiskusta ja veti sikeitä kokoloppumatkan. Kertaakaan ei tullut edes huono olo. Maisa oli pihalla vastassa kun päästiin perille. Ensitapaaminen sujui hyvin, Maisa ei ollut liian kovakourainen eikä Sinniä jännittänyt tippaakaan. Sisällä pistettiin heti leikit pystyyn ja tytöt juoksentelivat ympäriinsä lelut suussa. Malttoivat ne rauhoittuakin, tosin Sinniä otti päähän kun Maisa hyppäsi sohvalle "turvaan". Pikkumarakatti ei ihan vielä osaa itse hypätä perässä, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys...

Hereillä ollessaan Sinni on aikamoinen tättähäärä, koko ajan menossa ja tekemässä jotain enemmän tai vähemmän kiellettyä. Milloin maton hapsut saavat kyytiä tai pikkueläin yrittää tappaa itsensä sähköiskuun tunkemalla kielensä pistorasiaan. No, eipähän käy aika pitkäksi. Onneksi Sinni myös osaa hyvin rauhoittua aloilleen nukkumaan. Neiti vaikuttaa toistaiseksi kohtalaisen itsenäiseltä, eikä se ole jatkuvasti kyttäämässä minun tai Maisan liikkeitä. Hyvä niin. Myös ulkona Sinni on pohjattoman utelias. Ja ihan mielettömän reipas! Hihna ja pantakaan eivät aiheuta suurta harmistusta, vaan Sinni tepsuttaa reippaasti eteenpäin. Pissat ja kakat on toistaiseksi tehty hienosti ulos.

Maisa suhtautuu uuteen pikkusiskoonsa hienosti. Pienen hajuraon se mielellään pitää, mutta ei ärhentele vaikka Sinni tunkisikin iholle, siirtyy vain toisinaan hiukan kauemmas. Tosin äsken Maisa siirtyi sohvalta lattialle Sinnin viereen, ei ilmeisesti jaksanut enää kuunnella sohvalle pyrkivän Sinnin kitinöitä :) Eiköhän tytöistä vielä tule hyviä kavereita!