Viime viikot meillä on vietetty varsin tapahtumaköyhää elämää. Lumi tuli, lumi suli, keli on enimmäkseen kurja ja koirien yleinen olotila on nyt ollut enemmän tai vähemmän plääh eikä ulkoilu jaksa liiemmin innostaa. Ymmärrän kyllä hyvin, vähän väliä on jonkun sortin myrsky pauhaamassa ja koko ajan on pimeää. Molemmat koirat ovat myös valitettavasti ehtineet saikkuilemaan. Sinni ontui pari päivää mysteeriksi jääneestä syystä X, Maisa puolestaan ylitti suorituskykynsä railakkaasti epäonnisella metsäretkellä ja vietti sen jäljiltä pienimuotoisen lepoloman.
 |
| Marraskuussa vielä aurinko paistoi ja ulkoilu oli Maisan mielestä näin kivaa |
 |
| Sinnikin poseerasi kauniisti auringonpaisteessa |
 |
| Musta joulukuu. Vähemmästäkin pieni Maisa masentuu. |
Sinnin kasvutahti on jatkuva ihmetyksen aiheuttaja. Pentu venyy ja vanuu ihan miten sattuu ja uusia yllätyksiä tulee vähän väliä. Enää ei ole puhettakaan mistään pienestä kippurasta katkaravusta, ehei. Sinni päätti kasvattaa itselleen pitkän, suoran selän. Tähän asti se on koko ajan näyttänyt jäävän kohtuullisen kompaktiksi tapaukseksi mutta ei kyllä enää... Muut sisarukset tuntuvat kasvavan kaikki enemmän tai vähemmän tasaisesti ja näyttävät melko hyvin säilyttäneen alkuperäisen muotonsa ja tyyppinsä, Sinnin kehitys sen sijaan kulkee ihan omia polkujaan. No, ehkä vuoden päästä näkee vähän että tuliko siitä lintu vai kala vai mahdollisesti jotain ihan muuta...
 |
| Vatkuli-Sinni sakemannityylillä 8. joulukuuta. Täysin väärän värinen hihnakin kuvaa rumentamassa. |
Kaiken muun hyvän lisäksi Simpan purukalusto elää ihan omaa elämäänsä. Uudet etuhampaat alkavat jo olla täydessä mitassaan mutta muuten penska onkin käytännössä hampaaton. Molemmat alakulmurit ovat pudonneet ja yläkulmurit heiluvat kovasti, uusista hampaista ei tietoakaan. Samoin poskihampaat ovat onnettomat nysät. Välillä raasun syömisrajoitteet pääsevät unohtumaan lahopäiseltä omistajalta ja sitten ihmetellään kun kokonaisen kanansiiven pureskelu ei oikein sujukaan pieneltä pentueläimeltä. No, eipä tarvitse pelätä että Sinni saisi nakerrettua sisustuksen uuteen uskoon (ihan kuin se muutenkaan tekisi mitään sellaista...)
Ja sitten se Voittaja. Maisa kävi tänään pyörähtämässä kehässä viimeistä kertaa tälle vuodelle. Tuloksena tuttu ja turvallinen ERI kera luokkasijoituksen, mutta ei sen kummempaa. No, tulipa sentään tavattua tuttuja ja lompakkokin keveni hiukan tapahtuman ostosalueella. Matkaan tarttui jos jonkinlaista pureskeltavaa herkkua ja jokunen lelukin. Näyttelytauko ei tällä kertaa pääse venähtämään kovinkaan pitkäksi, Sinni tekee debyyttinsä 12.1.2014 Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä ja molemmat tytöt taitavat esiintyä myös helmikuun alussa Whippet-Tapahtumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti