Maisa ja Sinni: Ankaraa lomailua

Joulu ja vuodenvaihde hujahtivat vauhdilla ohi. Jouluaattona oli perinteinen hulina, saman katon alle kerääntyi tällä kertaa 16 kaksijalkaista ja seitsemän nelijalkaista. Kaikki sujui yllättävän rauhallisesti ottaen huomioon että nelijalkaisista kaksi oli 4,5 kuukauden ikäisiä pentuja ja yksi puolestaan ei pidä pennuista sitten yhtään. Karvakasalauma kuitenkin oli siivolla ja pennut olivat yllättävän rauhallisia kiitos Sinnin joka veti hirsiä omassa pedissään koko illan ja kieltäytyi päättäväisesti siskon muutamista leikkiinkutsuista.

Hurtat saivat hillittömän kasan joululahjoja. Herkkuluiden ja muiden namupalojen lisäksi paketeista kuoriutui muutama uusi lelu, älypeli ja Maisalle Tmi Taulukkaan tekemä iki-ihana lämpöhaalari (tosin näillä keleillä haalari ei taida päästä käyttöön ihan lähitulevaisuudessa...). Saimme myös lahjakortin Koirakoulu Kompassiin ja se tuleekin käyttöön hyvin pian. Maisa pääsee jatkamaan hyvin alkanutta agilityharrastusta jo 7.1. agilityn B-kurssilla. Myös Sinnin kanssa olisi tarkoitus aloitella pienimuotoista harrastelua pentukurssin merkeissä, kunhan vain sopiva kurssi löytyisi.

Mitäpä olisi joulu ilman viattomien luontokappaleiden nöyryyttämistä...

Maisan hieno haalari. Tulisi vaan talvi ja pakkaset!

Joulupäivänä huristeltiin perinteiseen tapaan mökkeilemään vanhempieni kanssa. Siskokset saivat taas elää aivan pellossa ja ottivatkin kaiken ilon irti vapaudestaan. Maisa rymysi pitkin pusikoita piilottelemassa luita ja etsimässä vanhoja kätköjä, Sinni puolestaan leikki pienen ötökän innolla ja osallistui ahkerasti kaikkiin pihatöihin. Molemmat koirat saivat myös osansa lomaherkuista, etenkin Maisa hyödynsi vanhempieni läsnäoloa häikäilemättä ja kerjäsi minkä ehti. Hyvin usein koiranpentuilme tehosikin, siitä todisteena on varsin pönäkkä vyötärön seutu... Rimppakinttu-Sinnikin kerrytti vähän vararavintoa kylkiinsä, se ei onneksi levähdä lihoessaan tasapaksuksi pötköksi, toisin kuin isosiskonsa. Noh, kotiinpaluu ja ruokamäärien normalisoituminen luultavasti palauttavat Maisankin muodot, sen laihduttaminen ei tunnetusti ole kovin vaikeaa. Ennemminkin sillä on taipumusta kuivahtaa luuviuluksi turhan helposti.

Höpönassut <3

Lopuksi vielä hieman päivitystä pienen lelutiikerin eli Sinnin kasvusta ja kehityksestä. Tyttelillä on tällä hetkellä korkeutta noin 43,5-44 cm, paino huitelee 10 kg kieppeillä. Siskoihin verrattuna Sinni on tyypiltään ihan omanlaisensa, hiukan kevyempi luustoltaan, ainakin toista siskoa hivenen matalampi ja kropaltaan lyhyempi. Pää on varsin kapea ja suippo, silmät pienet eivätkä aina katso ihan samaan suuntaan... Kurveja tytössä on edelleen kivasti ja rimpula takapää on vahvistunut taas mukavasti. Kaikki maitohampaat ovat nyt lähteneet (lelujen retuutus Maisan kanssa osoittautui hyvin tehokkaaksi hampaidenpudotuskeinoksi...), pysyvät hampaat kasvavat minkä ehivät. Sisäsiisteys on mainiolla tolalla, normaalipäivinä Sinnille riittää yksi ylimääräinen ulkoilukerta kolmen lenkin lisäksi. Vieraissa paikoissa tai esimerkiksi siskonlikan tullessa kylään ulkoiluväliä tihennetään varmuuden vuoksi hieman. Yksinolon kanssa Sinnillä ei ole mitään ongelmia. Penska vetää unta palloon tyytyväisenä, jäi se kotiin (tai mihin tahansa muualle) Maisan kanssa tai kokonaan yksin.

Luonnetta pikkutiikerissä on vaikka muille jakaa. Pääsääntöisesti Sinni on hyvin kiltti, rauhallinen, tarkkaavainen ja tottelevainen ipana, mutta pinnan alla kytee aimo annos pippuria. Tilanteen vaatiessa Simppa on varsin sähäkkä kaveri ja esimerkiksi vieheen perässä tyttö on ihan tappomeiningillä. Isosisko puolestaan uskoo kerrasta kun raitapaitaisen ärrierin huumorintaju loppuu ja siirtyy turvallisen välimatkan päähän. Silti tytöt ovat edelleen kuin paita ja peppu, ne nukkuvat päiväunet yhdessä läjässä Sinnin natustellessa Maisan korvia, ne leikkivät keskenään useita kertoja päivässä ja kaluavat vierekkäin samaa puruluuta. Maisa myös aina lenkillä huolehtii että Sinni pysyy matkassa. Ihanat tytöt, ei voi muuta sanoa!