Hei hulinaa

Viimeiset pari viikkoa ovat olleet varsin vauhdikkaita. Kivat kevätkelit palasivat ryminällä
ja ulkoilua on harrastettu huomattavan ahkerasti. Maisan mieliala on parantunut taas huimasti, hetkittäin sen jo tunnistaa elämäniloiseksi nuoreksi koiraksi. Yksi suuri piristävä tekijä oli laumakoon tuplaantuminen vajaaksi viikoksi, kun saimme Maisan parhaan kaverin ja yhden Sinnin siskoista kylään. Nelikon yhteiselo sujui varsin kivuttomasti, mitä nyt Simppa oli alkuun haluton jakamaan sohvaa vierailijoiden kanssa ja päästeli ärräpäitä aina kun kuvitteli omaa tilaansa loukattavan. Raidallinen hapannaama ei kuitenkaan onneksi lähtenyt haastamaan riitaa itseään isompien ja vanhempien kanssa, vaan tajusi väistää pois alta jos liika läheisyys alkoi ahdistaa.

Sohvakoristeet

Laumaelämä jatkui parin päivän hengähdystauon jälkeen kun itse suunnistin pienelle visiitille keväiseen Berliiniin ja hurtat pääsivät neljäksi päiväksi naapuriin Sinnin toisen siskon ja tämän karvaisen "isoveljen" hellään huomaan. Tytöt ilmeisesti käyttäytyivät varsin mallikkaasti ja olivat kuin kotonaan, mitään ikävöimistä ei ollut havaittavissa. Maisa jopa pääsi agilitytreeneihin hoitajansa kanssa ja yhteistyö pelasi niin saumattomasti kuin vain voi. Ei voi kuin olla onnellinen että tytöille löytyy tarvittaessa luotettavia kaitsijoita, hyvät hoitajat kun eivät missään tapauksessa ole itsestäänselvyys.

Maisan nättiin nassuun ei kyllästy koskaan

Harrastusrintamalla sujuu edelleen mukavasti. Treenimotivaatio on aika tapissa niin koirilla kuin omistajallakin ja hauskaa on! Maisan kohdalla harrastamiseen ei liity mitään paineita tai kisatavoitteita, ainoa päämäärä on pitää yhdessä hauskaa. Agilityn suhteen jonkinlainen tekninen kehittyminen olisi tietysti hieno juttu, mutta sekin lähinnä vain treenien sujuvuuden lisäämiseksi ja hämmentävien väärinymmärrysten välttämiseksi. Kunnonkohotusprojekti on myös Maisalla käynnissä, neidin kropassa on tällä hetkellä aivan liikaa jotain löysää ja hyllyvää ja liian vähän lihaksia. Lisäksi Maisan ohjelmaan kuuluvat lähes päivittäiset tokoilu- ja tempputuokiot. Neidin tekemisen intoa on suorastaan liikuttavaa katsella, Muikkunen on kovin onnellinen kun pääsee kesken lenkin suorittamaan jotain Tärkeää Tehtävää, kuten kiertämään puun.

Sinnin pentukurssi jatkuu huhtikuun loppuun asti. Pikkuneidin kehittymisen seuraaminen on ollut valtava ilo, vaikea uskoa että pienestä whippetistä voi löytyä sellaista keskittymiskykyä ja tekemisen halua. Välillä on jopa vaikeaa muistaa pitää pää kylmänä ja olla ahnehtimatta liikaa, aina ei millään malttaisi pitää treenihetkiä riittävän lyhyinä kun pikkutiikerillä on hillitön draivi päällä. Sinnin kanssa suurimpana tavoitteena on tekemisen riemun säilyttäminen, se kun on taipuvainen ottamaan asiat vähän liiankin vakavasti. Tokoilut sun muut olisi tarkoitus jättää kurssin loputtua vähemmälle huomiolle ja jatkaa uudella innolla vasta syksymmällä, sillä suunnitelmissa olisi paneutua hiukan vinttikoiramaisempiin harrasteisiin kunhan rata- ja maastotreenit jossain vaiheessa alkavat.

Pörröhäntäinen sporttimalli

Maisa on jo hiukan timmiytynyt sitten synttäripäivän

Täysii! Sinni on hiljattain hoksannut juoksemisen ilot ja vetää hillittömiä ralleja yksikseenkin silkasta vauhdin riemusta