Tuloksia ja treenikauden avaus

Mittaustuloksia ja terveystuloksia, niitä on viime aikoina haalittu. Molemmat likat kävivät mittakepin alla tuossa viikko takaperin, Sinni kilpailukirjoja ajatellen ja Maisa ihan muuten vaan. Makkosellehan tämä oli nyt uusintamittaus, 1-vuotiaana neiti mitattiin 47,5-senttiseksi. Kahdessa vuodessa tyttönen on painunut kasaan kaksi milliä, lopullinen lukema siis 47,3 cm. Sinnille tämä oli ensimmäinen mittaus, kovasti piti jännittää ja varvistella joten aika niukin naukin meni ötökkä mittoihin. 47,9 cm oli tulos, tervemenoa uusintaan sitten joskus.

Maisan viime syksynä aloitettu terveystarkkirumba on nyt saatu valmiiksi. Huhtikuun lopulla tarkistettiin Makkulin säihkysilmät, ei valittamista ja terveen paperit. Tällä viikolla piipahdettiin vielä sydänultrassa ja sieltäkin tuli lopulliseksi lausunnoksi "ei DCM/sydämen vajaatoimintaan viittaavia löydöksiä". Mutta. Maisan sydämen supistuvuus on aivan sallitun alarajoilla, laiska pumppu siis. Eläinlääkäri, maan ehdoton sydänguru Seppo Lamberg, suosittelikin uusintatarkastusta 12-18 kk päähän jotta nähdään muuttuuko tilanne mihinkään. Jos arvot tuosta vielä yhtään tippuvat, sydämen toimintaa ei voida enää pitää terveenä ja normaalina. Ennen uusintatarkastusta ei kuitenkaan ole mitään syytä murehtia, muilta osin sydän on kunnossa ja mitään oireitahan Maisalla ei tietenkään ole. Jalostus- ja kilpailukäyttöä Lamberg piti hiukan arveluttavana, mutta meidän eloommehan tuo ei vaikuta. Sterkka-aika oli jo etukäteen varattuna kahden viikon päähän ja vieheestä Maisa ei ole koskaan ollut järin kiinnostunut.

Muuten Makkoselle kuuluu varsin hyvää, juoksumasennus on hellittänyt ja elämä on taas ihan kivaa. Hierojakin kävi aukomassa talven aikana kertyneitä juntturoita ja olo on jo varsin vetreä, vaikka uusintakäsittelyä vielä tarvitaankin. Näyttelykausikin avataan ihan pian, Royal Canin Show Tuomarinkartanolla olisi ohjelmassa tulevana viikonloppuna.

Mökkeilyä. Maisa arvostaa.

Sinni puolestaan pääsi vihdoin ja viimein takaisin rakkaimman harrastuksensa pariin. Rally-tokoahan olemme melko ahkerasti treenailleet koko kevään kummankin elikon kanssa ja kovasti tytöt tykkäävätkin, mutta ei ole Sinnin mielestä konepupun voittanutta. Kauden ensimmäinen veto radalla oli varsin muikeaa katsottavaa, ötökkä livahti lähtökoppiin kuin öljytty silakka ja viiletti 350 metriä kuin vanha tekijä. Ei hullummin, kun muistaa että Sinni on vain kerran aiemmin lähtenyt suljetusta kopista ja siitäkin on noin 9 kuukautta aikaa. Hidashan se on kuin mikä, mutta pääasia että otuksella on hauskaa.

Pitää vielä kehaista pikkutiikerin käytöstä treenipaikalla. Neiti ei tosiaankaan turhista hötkyile, ei huuda, kilju, kisko tai muutenkaan tuhlaa energiaansa epäolennaisuuksiin. Simpu on täysin viilipytty siihen hetkeen asti kun mennään portista lähtöalueelle. Silloin koko koiran asenne muuttuu täysin, kantapäillä hiippailija herää eloon ja lähestyy lähtökoppeja neliveto päällä. Koppiin sitä ei tosiaankaan tarvitse tunkea, Sinni hakeutuu itse ihan etuveräjään kiinni ja murisee hiljaa itsekseen kunnes harmilliset rajoittimet aukeavat ja hullu lapsi pääsee murhaamaan muovisuikaleita. Kyllä siitä vielä kilpailija leivotaan!

Kahluulämmintä järvivettä

Makkonen elementissään

(Kameraa on tullut ulkoilutettua rikollisen vähän, joten huonolaatuisilla puhelinkuvilla on pärjättävä...)