Maisasta tuli aikuinen, Sinnistä VSP

Niinhän siinä sitten kävi, että viime torstaina rakas pieni Muikkunen päätti aloittaa ihka ensimmäisen juoksunsa suhteellisen kypsässä 1 v 10 kk iässä. Ajoitus ei ollut paras mahdollinen, Maisalla alkoi agilitykurssi viime tiistaina ja nyt tietysti seuraavat kurssikerrat jäävät väliin. Jo tiistaina oli havaittavissa merkkejä alkavasta juoksusta. Normaalisti Maisa on ollut hallilla varsin skarppi ja vauhdikas, viime viikolla sitä ei huvittanut pätkän vertaa yhtään mikään. Seuraavana päivänä lahnailu ja kitinä vain lisääntyivät, ja torstaina ilmaantuivat ensimmäiset veritipat.

Tähän asti juoksukoettelemus on ollut kohtalaisen rankka niin koiralle kuin omistajallekin. Juoksupöksyt olivat neidille melkoinen järkytys, mutta vielä inhottavampia ovat juoksun kanssa samaan aikaan alkaneet mahavaivat. Maisa on aina ennen ollut suorastaan teräsvatsainen eikä pakki ole mennyt sekaisin sitten mistään. Viime päivinä Maisa-raasu on kuitenkin ollut varsin huonovointinen, mahassa myllertää varsinkin iltaisin ja taitaa tyttöä ajoittain närästääkin. Kaiken huipuksi eilisaamusta asti Maikku on ollut aivan totaalisen ruikulilla, ulkona on saanut ravata tunnin-kahden välein yölläkin. Toivottavasti ressukan olo kohenee pian.

Kääryleet

Sinni puolestaan kävi suorittamassa näyttelydebyyttinsä Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Pikkuötökkä suhtautui hälinään tyyliinsä sopivasti juron rauhallisesti. Siinä missä sisarukset kylvivät pusuja ja hännänheilutuksia kaikkialle lähiympäristöön, Simppa tyytyi sivustaseuraajan rooliin ja tarkkaili tapahtumia kulmiensa alta mulkoilemalla. Rakastettava kakara, jörö ja itseriittoinen :)

Kehässä Sinni ei nyt varsinaisesti säväyttänyt iloisella tai innokkaalla esiintymisellä, mutta liikkui kohtuullisen suosiolla ja malttoi seistä riittävän hyvin. Pöydällä pönöttäessään namin jauhamiseen keskittynyt pikkueläin mulkaisi tuomaria niin kiukkuisesti, että sai tämän nauramaan. Hampaiden tarkistus ja muu kopelointi sujui kuitenkin onneksi ihan mallikkaasti. Liekö sitten ollut taitavan silmäpelin ansiota, mutta niin vaan raidallinen ex-katkarapu sijoittui luokkansa kärkeen kera KP:n ja päihitti vielä 7- alle 9 kk -luokan voittajan. Loppujen lopuksi pieni lelutiikeri oli hienosti VSP, ROP:n ollessa kukapa muukaan kuin hurjan komea velipoika.

Pikkupuikula ja lainavermeet (kuva: Riina Tuominen)

Ai niin, tulihan se talvi ja pakkasetkin viimein. Kurakeleille saatiin heittää hyvästit lauantaina ja luntakin ilmaantui muutama sentti. Koirien osalta talven vastaanotto ei ollut erityisen riemukas. Maisa jaksoi hiukan innostua lumesta ensimmäisenä päivänä, mutta Sinnin puolesta koko moska olisi saanut jäädä satamatta. Simppa-Liisa ei erityisemmin nauti kylmyydestä, haalarista huolimatta se vaikuttaa ulkona hiukan viluiselta ja etenkin neidin tassut tuntuvat paleltuvan herkästi. Pitääpä kokeilla mitä ötökkä sanoo tossuista, josko alkaisi talvilenkkeilykin maistua.