Maisa ja Sinni: Mökkeilyä ja sairaskertomuksia

Käväisimme viime viikolla viiden päivän mökkivisiitillä. Keli ei ollut paras mahdollinen, mutta koirat pääsivät sentään vähän juoksentelemaan jäälle. Kuvat kertokoon kaiken tarpeellisen tuosta reissusta, muuten ajattelin keskittyä lempiasiaani eli valittamiseen. Tällä kertaa aiheena koirieni terveys, tai ennemminkin sen ajoittainen puute.

Sinni on ollut viime aikoina varsin moniongelmainen tapaus. Viime viikon tiistaina ötökkä suureksi järkytyksekseen (ja myös minun järkytyksekseni) otti ja pissasi alleen aivan tahattomasti. Ei todellakaan normaalia pennulta, joka on ollut täysin nestetiivis jo useamman kuukauden. Lisäksi ulkona esiintyi muita oireita: Pissiminen kesti kohtuuttoman kauan, neiti tiristeli pitkään vaikka mitään ei enää edes tullut ja kyykkäsi useamman kerran peräkkäin. Oireiden perusteella diagnoosi oli varsin selkeä, virtsatietulehdus ja hoidoksi viikon antibioottikuuri. Kuuri loppui eilen, nyt toivotaan että vaiva oli sillä hoidettu eikä uusiudu.

Toisinaan epäilyttää, että Sinnin sukutaulusta löytyy muutakin kuin whippetejä. Esim. Klonkku ja velociraptor.

Toisena vitsauksena pikkutiikerillä on jo jonkun aikaa ollut papilloomaviruksen aiheuttamat ällöttävät mollikat suussa. Alun perin moukuloita oli kolme, nyt yksi on jo onneksi pudonnut omia aikojaan pois. Toinen jäljelle jääneistä on kuitenkin kasvanut harmillisen kookkaaksi, ja jos se ei lähiaikoina poistu omatoimisesti, täytyy kai alkaa harkita jotain muita keinoja siitä eroon pääsemiseksi. Ei se vielä Sinniä itseään pahemmin häiritse, mutta jos se tuosta vielä kasvaa, alkaa olla vaarana että inha syylä haittaa esim. syömistä. Harmittomiahan papilloomat sinänsä ovat, häviävät ajan myötä itsekseen immuunipuolustuksen kehittyessä, mutta inhottavia silti. Ja sitten vielä toistuvat karvatupen tulehdukset. Tämä(kin) on ilmeisesti varsin yleinen pentujen ongelma ja sekin mitä luultavimmin häviää itsekseen ajan kanssa, mutta olisihan elämä tietysti helpompaa jos ei joka päivä tarvitsisi pyyhkiä rupea ja mätää jostain päin Simpan naamaa.

Ei se ihan aina näytä mielipuolelta...

Harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet myös Sinnin korvat. Simppa sai reilu kuukausi takaperin korvalehden kärkeen pienen nirhauman luultavasti Maisan hampaista. En edes kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, ei sitä rupea tummasta korvasta erottanut eikä se näyttänyt mitenkään kummalta. Kunnes sitten erään lenkin jälkeen koirien takit olivat suhteellisen veriset ja Sinnin korvassa pienen ruven tilalla peukalonpään kokoinen isompi rupi. Seuraavana päivänä rupi putosi pois ja korvaan jäi lovi, joka aukesi joka kerta kun Sinni ravisti päätään tai teki muita äkkiliikkeitä. Simpalla on korvien päissä äärettömän huono verenkierto, ja tuota korvan lovea on nyt paranneltu pitkään ja hartaasti. Ensimmäisen viikon Sinni kulki korva laastaroituna ja poskeen teipattuna, sukka päässä. Seuraavat kaksi viikkoa varustusta kevennettiin vähitellen. Tällä hetkellä teippauksia ei enää tarvita, korva ei kovin helpolla aukea. Pieni rupi on edelleen jäljellä ja korvan kärjestä puuttuu pala. Ja muutama päivä sitten huomasin Sinnin toisen korvan kärjessä ruven ja pienen loven... Loistavaa.

Sinni leikkii vaikka väkisin, Maisa ei arvosta

Ja koska ei riitä että vain toinen koirista olisi jotenkin vaivainen, Maisan mielestä elämä on pilalla. Makkonen on tukevasti valeraskaana ja tutun, iloisen hömppäblondin tilalla on turvonnut ja masentunut itkupilli. Maisa ei halua leikkiä, ulkona se raahautuu perässä käsijarru päällä, vapaana ollessaan joko istuu ja möllöttää paikoillaan tai hipsuttelee korvat lurpallaan kantapäillä. Edes Sinni ei saa sitä innostettua ottamaan paria juoksuaskelta enempää eikä lelutkaan kiinnosta. Sisällä Makku tunkee kainaloon, huokailee ja vinkuu milloin mistäkin syystä. Ahnehan se on aina ollut, mutta nyt suhtautuminen ruokaan on suorastaan pakkomielteistä. Maisa volisee kovaan ääneen ruokaa odotellessaan ja ruuan jälkeen valittaa hiljaa kun lisää sapuskaa tekisi mieli. Ei kyllä hirveästi naurata jos juoksuista aina seuraa useamman kuukauden masennusjakso.

Jos nyt jotain hyvää pitää keksiä, niin sentään kevät näyttää tulevan ajoissa. Kunhan vaan metsässä polut sulaisivat ettei lenkkeily olisi hengenvaarallista...