Poikkesimme aamulenkin päätteeksi tyhjään koirapuistoon katsastamaan uusimmat hajut ja viihdyttämään Maisaa. Maikku tykkää kovasti kiipeillä kivien ja kantojen päällä, varsinkin jos siitä saa namun palkaksi. Keskityin niin Makkosen temputtamiseen että unohdin vahtia puiston sisäänkäyntiä. Siinä vaiheessa kun havahduin portin kolahdukseen, oli jo liian myöhäistä. Maisaa hiukan isompi sekarotuinen pystykorva ampaisi iloisesti mölisten kohti Sinniä, joka moisesta röyhkeydestä järkyttyneenä katsoi parhaaksi ottaa jalat alleen. Simppa on käynyt puistossa vain kerran tai kaksi aiemmin eikä ilmeisesti ymmärrä aitojen päälle, koska se puoli kierrosta puistoa ympäri juostuaan rysäytti suoraan päin aitaa ja sai jahtaajansa kimppuunsa. Pystykorva saatiin rääkyvästä Sinnistä heti irti ja ei kun tutkimaan pennun saamia vaurioita.
Jakaus päässä ja hampaanjäljet kankussa, ei sen pahempaa. Reiden haavat eivät ole kovinkaan syviä, nahka ei ole kokonaan puhki. Sinnillä on myös nenänpäällys hiukan turvoksissa ja punainen, tälli tuli siihenkin. Raitapaita ei onneksi pienestä hätkähdä, se ei vaikuta erityisen järkyttyneeltä tapahtuneesta vaikka tuskin sen käsitys vieraista koirista varsinaisesti paranikaan. Simppa ei myöskään arista mitään kohtaa vaikka törmäys aitaa päin olikin kova. Pitää nyt seurailla tuleeko jotain jumeja tai muita ongelmia. Maisa pitäisi joka tapauksessa käyttää osteopaatilla vuosihuollossa, samalla vaivalla sitä kaiketi veisi Sinninkin tarkistettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti