Kesäkuun kuulumisia

Aika kuluu nopeasti kun on hillitön kiire, se on tullut huomattua viimeisen kuukauden aikana. Arkikuviomme menivät kokonaan uusiksi kesäkuun alussa, kun liki seitsemän kuukautta kestänyt laiskottelu loppui kuin seinään. Tutkimusavustajan pesti eläinlääkiksessä kutsui jälleen, ja tällä hetkellä työnteko haittaa vapaa-aikaa varsin merkittävästi. Maisa ja Sinni ovat onneksi sopeutuvaisia likkoja, ne eivät ole olleet moksiskaan vaikka pitkät aamupäivälenkit ja koko päivän käytettävissä ollut emäntä vaihtuikin yllättäen päivittäiseen 8-10 tunnin tylsyyteen. Ensimmäisen viikon ajan jätin varmuuden vuoksi tietokoneen äänittämään tyttöjen edesottamuksia, mutta sikeitähän nuo mokomat ovat vedelleet kaikki päivät alusta asti.

Liikuntamäärät ovat pakon sanelemina vähentyneet, mutta kuten todettu, whippetit ovat sopeutuvaisia. Tätä nykyä tytöt pääsevät vain yhdelle kunnon lenkille päivässä, aamulla ja illalla suoritetaan pelkät pikaiset pissatukset. Iltapäivälenkin pyrin kuitenkin pitämään mahdollisimman pitkänä ja pääsääntöisesti ehdimme tehdän töiden jälkeen noin parin tunnin lenkin, ajan (ja kelin) salliessa viihdymme ulkona pidempäänkin. Onneksi sentään valoa riittää! Olemme myös ahkerasti etsiskelleet uusia lenkkimaastoja kohtuullisten ajomatkojen päästä, samojen polkujen tallaaminen alkaa vähitellen tympäistä koiriakin.

Kauniskorvaiset hömötintit

Agilityhöntsäilyt on myös jätetty kesätauolle, mutta tilalle olemme onneksi saaneet uuden kesäharrastuksen. Joka maanantai tytöt pääsevät Tuomarinkartanon radalle viehettä ihmettelemään. Sinni on selvästi löytänyt sen omimman lajinsa, raitapaita käy hiukan kuumana vuoroaan odotellessaan ja toisinaan turhautuminen purkautuu volinana. Käsivieheen perään Sirmeli lähtee hullunkiilto silmissä kaikkensa antaen ja tappaa rätin erittäin perusteellisesti. Moottorivieheen ääntä Simppa vierastaa vielä hiukan, mutta lähtee kyllä reippaasti ajamaan. Ja Maisa sitten... Noh. Sanotaanko vaikka että Makkulin suorituksilla on viihdearvoa. Kyllähän se käsivieheen perään varsin livakasti lähtee, mutta kirmaa lähinnä silkasta juoksemisen ilosta eikä koske vieheeseen pitkällä tikullakaan. Vieheen pysähdyttyä Maisa tyypillisesti kääntyy salamana ympäri ja lähtee ilopiruetteja heitellen hepuloimaan. Blondi mikä blondi, mutta onneksi sentään onnellinen sellainen :)

Sievä ja viaton?

Iloinen eläin

Viikonloput on pääsääntöisesti pyhitetty mökkeilylle. Tyttelit pääsevät toteuttamaan itseään ja liikunnantarvettaan mielin määrin ja selvästi ottavat vapaudestaan kaiken ilon irti (kuten kuvista näkyy). Jossain vaiheessa kesää ajattelin tarjota siskoksille pienen kesäloman ja jättää ne viikoksi mökille vanhempieni huomaan.

Ja mitähän vielä... Sinnille aikuistuminen on selvästi aika rankkaa. Pienen sähikäisen ärsytyskynnys tuntuu madaltuneen entisestään ja erityisesti pentuesiskot saavat ärmätin näkemään punaista hyvin vähäisellä provosoinnilla. Onneksi Sinni on nyt melko hyvin oppinut poistumaan hankalista tilanteista ennen kuin tunteet kuohahtavat liiaksi, ja rallileikkeihin se saa osallistua vain koppa päässä. Lisäksi turha yrmyily ja kukkoilu on raitapaidalta tiukasti kielletty. Yhteiselo Maisan kanssa on onneksi edelleen harmonista eikä ylilyöntejä tapahdu kun tyttelit ovat kahdestaan liikenteessä.

Maastoutumisyritys

Maisan suhteen puolestaan pitäisi tehdä jonkin sortin päätöstä suuntaan tahi toiseen. Hankalasta, turhauttavasta ja kaikille osapuolille vaikeasta ensimmäisestä juoksusta säikähtäneenä olen varsin vakaasti sitä mieltä, että leikkauttaminen olisi niin koiran kuin omistajankin mielenterveyden kannalta paras ratkaisu. Toisaalta on kuitenkin hiukan ikävää sterkkauttaa nuori ja monellakin tavoin lupaava koira jo nyt. Kuitenkin Maisan hyvinvointi on ehdottomasti etusijalla ja "turhat" juoksut monen kuukauden masennusjaksolla höystettynä eivät taida olla kenenkään edun mukaisia. Usein tuntuvat nuo ongelmalliset juoksut vain pahentuvan iän myötä. Toisaalta taas jos Maisan aikoo leikkauttaa ennen seuraavaa juoksua, alkaa olla jo pienoinen kiire. Ensimmäisen juoksun alkamisesta on kohta jo puoli vuotta, joten seuraava voi teoriassa alkaa hetkenä minä hyvänsä. Toki käytännössä Makku varmaankin tulee sukuunsa ja harrastaa pitkiä välejä, mutta eipä sitä voi varmuudella tietää. Hankalaa on, ei mahda mitään.

Sinni, photobomber

Koipeliini