Sisko ja sen sisko

Kyllä Maisa taitaa loppupeleissa olla aika onnellinen omasta whippetistään. Eikä Sinniäkään taida hirveästi harmittaa että joutui tänne ;) Kuvat puhukoon puolestaan:

Ensimmäinen yö takana!

Sinni painui eilen illalla kymmenen maissa Maisan petiin ja simahti totaalisesti. En sitten raaskinut herättää pientä enää pissallekaan, vaan hiljalleen könysimme Maisankin kanssa nukkumaan. Todettuaan petinsä varatuksi Maisa päätti kömpiä minun viereeni peiton alle. Sinni nukkui kuin tukki, ei kitissyt tai ollut levoton. Puoli viiden maissa aamulla se heräsi juomaan, samalla käytin sen pikaisesti ulkona. Sisälle palattuamme Sinni kaivautui petiin jatkamaan unia ja lopulta heräilimme koko porukka kahdeksan maissa.

Muutenkin tämä päivä on sujunut kivasti. Sinni vuoron perään leikkii, ulkoilee ja nukkuu. Pihalla on jo riemukkaasti tervehditty muutamaa naapuria ja toistaiseksi kaikki pissat ja kakat on tähdätty ulos. Yksinoloharjoitukset on myös aloitettu. Aamupäivällä Sinni ja Maisa jäivät kahdestaan kauppareissun ajaksi, Sinni makuuhuoneeseen ja Maisalla olohuoneeseen. Myöhemmin Sinni jäi vajaaksi tunniksi ihan yksin kun lähdin Maisan kanssa pidemmälle lenkille. Äänitin molemmat yksinolot eikä Sinnillä vaikuttaisi olleen sen suurempaa hätää. Lähtiessä se oli molemmilla kerroilla juuri menossa nukkumaan ja palatessa se oli sikeässä unessa. Pari kertaa kummankin yksinolojakson aikana se oli mölissyt (=vinkunut, ulissut, haukahdellut...) yhteensä n. 10-20 sekunnin pätkiä. Äänestä päätellen se ei ole ollut mitenkään hädissään, kunhan nyt kokeillut josko meuhkaamalla saisi jotain aikaiseksi.

Tytöt ovat tänään leikkineet keskenään useampaan otteeseen, lisäksi Maisaa ei enää juurikaan haittaa vaikka Sinni tulisikin kylkeen kiinni. Pitkä pinna tuntuu isosiskolla olevan, Maisan häntä ja tassut ovat jo useampaan otteeseen joutuneet naskalihampaiden uhriksi mutta Maisa van kärsivällisesti siirtää ulokkeensa turvaan eikä ärsyynny. Sen sijaan Sinni pieni sähikäinen antoi isosiskolle kiukkuista palautetta kun Maisa erehtyi tunkemaan nenänsä pikkutiikerin ruokakuppiin. Järkyttynyt Maikku parka siirtyi välittömästi kauemmas mokomasta pikkutiikeristä.

Sisko ja sen sisko

Ei se pikkusisko nyt ehkä niiiin kamala ole

Tervetuloa Sinni!

Pikku-Sinni haettiin tänään kotiin! Pirkkalasta Valkeakoskelle pentu vinkui, ulvoi ja mönki ympäriinsä pitkin takapenkkiä. Sitten se vaikeni kuin taikaiskusta ja veti sikeitä kokoloppumatkan. Kertaakaan ei tullut edes huono olo. Maisa oli pihalla vastassa kun päästiin perille. Ensitapaaminen sujui hyvin, Maisa ei ollut liian kovakourainen eikä Sinniä jännittänyt tippaakaan. Sisällä pistettiin heti leikit pystyyn ja tytöt juoksentelivat ympäriinsä lelut suussa. Malttoivat ne rauhoittuakin, tosin Sinniä otti päähän kun Maisa hyppäsi sohvalle "turvaan". Pikkumarakatti ei ihan vielä osaa itse hypätä perässä, mutta eiköhän se ole vain ajan kysymys...

Hereillä ollessaan Sinni on aikamoinen tättähäärä, koko ajan menossa ja tekemässä jotain enemmän tai vähemmän kiellettyä. Milloin maton hapsut saavat kyytiä tai pikkueläin yrittää tappaa itsensä sähköiskuun tunkemalla kielensä pistorasiaan. No, eipähän käy aika pitkäksi. Onneksi Sinni myös osaa hyvin rauhoittua aloilleen nukkumaan. Neiti vaikuttaa toistaiseksi kohtalaisen itsenäiseltä, eikä se ole jatkuvasti kyttäämässä minun tai Maisan liikkeitä. Hyvä niin. Myös ulkona Sinni on pohjattoman utelias. Ja ihan mielettömän reipas! Hihna ja pantakaan eivät aiheuta suurta harmistusta, vaan Sinni tepsuttaa reippaasti eteenpäin. Pissat ja kakat on toistaiseksi tehty hienosti ulos.

Maisa suhtautuu uuteen pikkusiskoonsa hienosti. Pienen hajuraon se mielellään pitää, mutta ei ärhentele vaikka Sinni tunkisikin iholle, siirtyy vain toisinaan hiukan kauemmas. Tosin äsken Maisa siirtyi sohvalta lattialle Sinnin viereen, ei ilmeisesti jaksanut enää kuunnella sohvalle pyrkivän Sinnin kitinöitä :) Eiköhän tytöistä vielä tule hyviä kavereita!

Agiliitoa vol. 3

Tutustumiskurssi kakkonen alkoi tänään. Maisa oli tuttuun tapaan ihan liekeissä kun suunnistettiin Kompassia kohden (siis Maisamaisen hillitysti liekeissä...). Heti tunnin aluksi kokeiltiin vähän mutkalle laitettuja putkia. Ajattelin tehtävän olevan ihan läpihuutojuttu, Maisa kun edellisissä treeneissä sujahti putkeen mitään kyselemättä, mutta väärässä olin. Muikkunen on jostain saanut päähänsä että putki suoritetaan päältä juosten eikä läpi menemällä. Tämä on kuulemma todella yleistä kaiken sorttisilla vinttikoirilla ja käytännössä kaikki vintit käyvät tällaisen oudon vaiheen läpi. Saatiin Maisa lopulta tungettua putkeen ihan oikeasta kohdasta, mutta suoritus oli kaukana tyylipuhtaasta.

Ohjaustekniikoita alettiin harjoitella ihan vaan kolmen esteen (putki ja kaksi aitaa) suoralla linjalla. Ensin putki, sitten hypyt. Ja taas törmättiin putkiongelmaan, Maisa ei olisi millään mennyt edes suoraan putkeen. Ohi se ei yrittänyt, mutta aina viime hetkellä hyppäsi putken päälle eikä mennyt sisälle. Hypyt se kuitenkin suoritti mallikelpoisesti ja sai hyvin tolkkua ohjausyrityksistäni. Lopulta teimme siis niin, että ope tunki Maisan putkeen sisään ja itse odotin toisessa päässä valmiina ohjaamaan koiran seuraavalle esteelle. Näin putki sujui ihan hyvin, kun Maisa näki minut sen läpi. Mutta minun ohjaamanani se ei putkeen mennyt sitten millään. Kai sitä on ruvettava kotona harjoittelemaan kaikkien mahdollisten tuolien ja muiden "tunneleiden alittamsita, jos Miakku pääsisi eroon tuosta päältäjuoksupakkomielteestään.

Ohjausharjoituksen jälkeen muistuteltiin mieleen keppejä. Maisa oli ihan super, kerrasta oikein eikä edes yrittänyt mennä väärältä puolelta. Muut ryhmän jäsenet eivät olleet ihan yhtä edistyksellisiä. Toisaalta kenellekään muulle putki ei ollut mikään ongelma... Ihan lopuksi kertasimme myös pikaisesti A-esteen. Maisa jännitti sitä hiukan aluksi, sillä kun meinaa loppua vauhti ennen kuin pääsee huipulle. Lopulta neiti kuitenkin rohkaistui ja suoritti esteen mallikelpoisesti. Hieno pieni puikula!

Maisalla siis ilmiselvästi on lahjoja ja intoa agilityyn. Mutta itse olen aivan liian hidas! Liikun kuin hidastetussa filmissä, mietin ja pohdin omaa sijaintiani ja Maisan reaktioita ja nameja ja ohjauskuvioita ihan liikaa. Maisa kyllä osaisi ja menisi kun antaisi mennä vaan (paitsi sitä putkea...) mutta itse en millään pysy perässä. No, ehkä tuostakin päästään yli kun laji tulee tutummaksi eikä ole siellä esteiden seassa enää niin eksynyt olo.

Peltopöljäilyä ennen treenejä

Pienet ja sievät ruusukorvat

Pentuja katsomassa

Eilen ajeltiin Riinan ja Juulian kanssa Pirkkalaan ihastelemaan Sinniä ja sisaruksia. Pallerot olivat kasvaneet kovasti ja viipottivat menemään vauhdilla. Kaikki neljä ovat kyllä mahdottoman ihania mussukoita, pennut säntäsivät välittömästi syliin pää viidentenä jalkana ja jakelivat pusuja varsin auliisti. Ei kyllä ole minkäänlaista ujoutta, arkuutta tai pidättyväisyyttä yhdessäkään ipanassa.

Sinni hurmasi taas totaalisesti ja olen aina vaan vakuuttuneempi että se on juuri se meitä varten pyöräytetty penska. Ihana sylivauva, joka ottaa käsittelyn todella lunkisti ja ottaa hyvin kontaktia ihmisiin, mutta pentujen kesken varsinainen rämäpää. Vilkkaudestaan huolimatta Sinni hallitsee rauhoittumisen jalon taidon, kun höyryt on päästelty se simahtaa niille sijoilleen. Maisa kyllä voi olla vähän helisemässä tämän taskuraketin kanssa...

Pennuista otettiin 6,5-viikkoiskuvat, Sinni oli kyllä aikamoinen vatkuli eikä pysynyt sekuntiakaan paikallaan. Riinan nopea laukaisinsormi onnistui kuitenkin taltioimaan pari onnistunutta poseerausta.

Sinni reilu 6,5 viikkoa (kuva: Riina Tuominen)

Sinnin virallinen nimi on jo tiedossa. Neitokaisesta tulee varsin osuvasti Brookway Cat On A Hot Tinroof :) Hakupäiväkin on jo sovittuna, Sinni käydään noutamassa jo tämän viikon perjantaina eli 27. päivä.

Agiliitoa vol. 2

Tänään suunnistettiin taas Koirakoulu Kompassille agilityn tutustumiskurssin toista ja viimeistä kertaa varten. Maisa oli jo pihalla ihan täpinöissään ja ovelle oli kova kiire. Heti aluksi muisteltiin putkea, Maisa sujahti sinne kertaakaan miettimättä. Oli näköjään jäänyt viime viikon opit päähän. Sitten lähdettiin käymään läpi muita esteitä. A-este, pussi, puomi, rengas, pöytä, hyppy... Mitä näitä nyt onkaan. Ja Maikku oli ihan super! Kaikki esteet se suoritti heti ensi yrittämällä hienosti, ei arastellut tai epäröinyt. Toisella kokeilukerralla se oli jo kuin vanha tekijä. Ainoastaan a-este oli aluksi vaikea, se on kovin jyrkkä ja Maisalla meinasi loppua usko kesken. Pienellä houkuttelulla neiti kuitenkin kampesi itsensä huipulle asti ja vauhdilla toista puolta alas.

Hyppyeste oli Maisalla tavallaan jo tuttu, onhan tokohyppyä treenattu moneen otteeseen. hypyssä käytettiin apuna namialustaa ettei koira opi hypätessä toljottamaan ohjaajaa. Ja ahne pieni Muikkunenhan ei muuta nähnytkään kuin iiihanan namialustan. Vauhdilla ja innolla meni kaikki esteet, taas sai olla kovin ylpeä tytöstä. Huomasi kyllä meidän "metsäagin" vaikutuksen, Maisahan osaa käskystä hypätä kivien, kantojen, heinäpaalien ym. päälle ja samalla mentaliteetilla suoritettiin pöytä lainkaan epäröimättä, hyppy ylös ja siihen jäätiin paikalleen odottamaan. Puunrunkojen päällä tasapainoilu puolestaan on käytännössä sama asia kuin puomi, Maisa osaa keskittyä jalkoihinsa ja tasapainoiluun eikä sokeasti seuraa namikättä.

Itse asiassa koko ryhmä suoritti kaikki esteet reippaasti ja sen kummempia empimättä. Normaalisti tutustumiskurssilla käydään läpi vain ihan muutama este, ei kaikkia (pois lukien keinu) kuten me teimme. Tämä aiheuttikin pienen ongelman, koska meidän ei nyt ole mitään järkeä jatkaa agilityn A-kurssille kun esteet ovat tuttuja, toisaalta taas B-kurssilla pitäisi osata jo ohjauskuvioita. Vaan ei hätää, opemme Camilla päätti järjestää meille ihan oman kokeilukurssi kakkosen, jolla treenaamme ohjaamista ja useamman esteen suorittamista peräkkäin. Kurssi kestää kaksi kertaa ja sen jälkeen olemme valmiita B-kurssille. Agiliito jatkuu siis taas ensi viikolla!

Ensimmäinen kosketus agilityyn

Ilmoitin Maisan viime viikolla Koirakoulu Kompassin Kokeile agilita -kurssille. Tänään oli sitten ensimmäinen kahdesta kurssikerrasta. Etukäteen vähän pelkäsin Maisan jaksamista kun kurssi alkoi vasta kahdeksalta, Maisa kun yleensä sammuu heti iltaruuan jälkeen ja on nyt muutenkin ollut jo iltaisin taas uneliaampi kun tulee pimeää niin aikaisin. Vaan mitä vielä, Maikkuhan oli ihan liekeissä. Nameina oli mukana keitettyä kanan sydäntä ja kivipiiraa, sillä saattoi olla osuutensa asiaan...

Kurssi aloitettiin putkeen tutustumisella. Ensin putki laitettiin lyhyeksi, opettaja piti koiraa putken toisessa päässä ja itse menin toiseen päähän huhuilemaan. Maisalla kesti vähän aikaa tajuta että ei pääse ohi eikä yli, vaan läpi on mentävä. Tuli se sieltä lopulta kuitenkin kovalla vauhdilla. Heti perään kokeiltiin uudestaan, ja nyt Maisa säntäsi suoraan putkeen sen kummempia miettimättä.

Seuraavaksi putki venytettiin täyteen mittaansa. Maisalle tämä ei ollut mikään ongelma, se suorastaan kiskoi putken luoke ja juoksi innoissaan läpi. Lopuksi vielä kokeiltiin ohjata koira putkeen itse. Ope kulki vierellä hihnan kanssa, mutta itse ohjattiin koira namikäden avulla putkeen ja juostiin toiseen päähän ottamaan vastaan ja palkkaamaan. Maikku oli jälleen kerran ihan pro.

Putki jätettiin hetkeksi hautumaan ja siirryimme opettelemaan keppien alkeita. Tekniikaksi valittiin yhteisellä päätöksellä vinokepit. Ideana siis on että alkuun kepit ovat kallellaan (kuva) jotta koiran on helppo hoksata kummalta puolelta kutakin keppiä kuuluu kulkea. Keppejä nostetaan vähitellen suorempaan kunnes lopputilanne on tämä. Kuulemma tällä tekniikalla saadaan helposti opetettua koira suorittamaan kepit itsenäisesti ja vauhdikkaasti, ilman että tarvitsee kädellä ohjata jokaista väliä. Ope meni namialustan kanssa keppien toiseen päähän, itse menin Maisan kanssa toiseen päähän ja sitten vaan edettiin kohti namialustaa. Alustahan on Maisalle ennestään tuttu tokokursseilta hypyn harjoittelusta ja se oli menossa alustalle niin hirveällä vauhdilla ettei oikein malttanut pohtia tehtävää. Kahden toiston jälkeen neiti koki ahaa-elämyksen ja pinkaisi alustalle keppikujan keskeltä kuten pitikin. Ope kehaisi että Maisalle olisi voinut nostaa keppejä jo pystympäänkin, niin hyvin sujui :)

Kurssiaika oli keppiharjoitusten päätteksi jo ylitetty lähes vartilla. Lopuksi kuitenkin kaikki kurssin koirat saivat vielä kertaalleen pinkaista putken läpi. Yllätys yllätys, Maisa säntäsi putkeen sen kummempia miettimättä. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kurssikerta oli todella positiivinen kokemus. Ryhmä on todella kannustava ja opettajamme aivan huippu. Kukin koira huomioidaan yksilönä ja vinttikoirien mielenliikkeet ovat nekin opettajallemme, salukinomistajalle, tuttuja. Maisa tykkäsi ihan hurjasti ja oppi todella nopeasti. Ja aina vaan jaksaa ilahduttaa neidin hyvät hermot ja kärsivällisyys. Odotteluajat se tuttuun tapaansa otti lunkisti eikä hötkyillyt vaikka kurssikaverit juoksentelivat ympäri hallia ja omistajat hihkuivat ja viljelivät nameja ympäriinsä. Kuitenkin Maikku aina oman vuoron osuessa oli välittömästi skarppina ja ihan liekeissä. Ihana tyttö, ei voi muuta sanoa <3