11-viikkoinen ötökkä

Simppa täytti tänään huimat 11 viikkoa ja sai juhlan kunniaksi matolääkkeet nassuun. Pikkuötökkä ei ole enää niin pieni, painoa oli noin viikko sitten jo päälle 5 kg ja pennun jalat ovat venähtäneet pituutta huimasti. Ei ihme että koipeliini on toisinaan huteran ja epävakaan oloinen, tällä hetkellä Sinni tuntuu olevan pelkkää jalkaa. Huteruudesta johtuen Simpasta ei ole saatu seisotuskuvia sitten luovutuksen, mutta kaikki ajallaan. Tällä hetkellä hyttynen ei vaan pysy koivillaan riittävän tukevasti edustavia kuvia varten. Mutta jos kuvittelee katkaravun neljän tikun päällä niin pääsee aika lähelle penskan tämänhetkistä olomuotoa :D

Kasvun lisäksi viime viikkoina on tapahtunut muutakin kehitystä. Sinni on nyt n. viikon ajan suoriutunut kokonaisista työpäivistä ilman yhtäkään lammikkoa! Se siis jaksaa pidättää putkeen yli 7 tuntia, aika hyvä suoritus noin nuorelta :) Sinni myös oppi vihdoin ja viimein hyppäämään sohvalle ja sänkyyn, takapäähän on tullut voimaa lisää vaikka hutera se toki edelleen on. Edelleen ipana kyllä herkästi jää lattialle kitisemään eikä millään viitsisi edes yrittää itse, mutta kun nostopalvelu ei enää pelaa niin pakko on ihan omin pikku jaloin loikata.

Pikkuotus 12.10.

Sinnin siskot muuttivat nekin Helsinkiin tuossa reilu viikko takaperin ja Simpura onkin treffaillut ahkerasti naapurissa asuvaa Liloa. Taiga-siskon kanssa puolestaan oltiin mökkeilemässä viikonloppuna, mukana olivat tietysti myös Maisa, Kiwie-äippä ja Wanda-"täti". Oliko kyllä taas vähän turhan jännä reissu, perjantai-iltana törmättiin pentujen kanssa jumalattoman isoon supikoiraan joka ei millään olisi halunnut poistua paikalta, murisi vaan. Pennut onneksi eivät huomanneet koko elukkaa ja häipyihän se lopulta takaisin metsään kun tarpeeksi mesosin ja viskelin hiekkaa sitä kohti. Lauantai-iltana puolestaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti kolmen hirven kopla joka rymysi metsässä aivan tien vieressä. Koirat tietysti oli lenkillä irrallaan eikä hihnoja ollut edes mukana, siinä sitten pidäteltiin kolmea metsästyshaluista whippettiä takin kauluksista. Pennut eivät onneksi taaskaan ymmärtäneet tilanteesta yhtään mitään, viiden koiran pitelyyn ei olisi kädet riittäneet.

Rallittelua Lilo-siskon kanssa 12.10.

 Maisan suhteen ei juuri ole mitään ihmeellistä tapahtunut. Agility jäi nyt harmillisesti tauolle kun uutta treeniaikaa ei saatu sovittua, mutta eiköhän sitä jossain vaiheessa päästä jatkamaan! Maisa on edelleen aivan rakastunut pikkusiskoonsa ja pitää tarkasti huolen ettei pentu häviä mihinkään. Metsälenkeillä Maisa ei liiku eteenpäin metriäkään jos Sinni on jäänyt sen mielestä liian kauas taakse. Samoin mökillä isosisko vahti tarkasti ettei pikkuötökkä katoa kanervien sekaan. Maisa on valitettavasti joutunut tyytymään hiukan normaalia vähäisempään liikuntaan, aika ei yksinkertaisesti aina riitä koirien lenkittämiseen erikseen. Siispä tytöt pääsevät useimmiten metsälenkeille yhdessä ja silloin toki edetään Sinnin tahdissa. Ei Maisaa kyllä näytä yhtään haittaavan, mutta tietysti omatunto soimaa silti. Ensi viikon lopussa työt kuitenkin loppuvat, sitten on päivisin taas enemmän aikaa puuhailla erikseen kummankin tytön kanssa.

Reippaat mökkeilijät Kiwie, Sinni, Maisa, Wanda ja Taiga. Ei uskoisi miten hankalaa koko viisikon saaminen samaan kuvaan oli....