Lahna-agilityä ja ihana pentu

Maisan kanssa oli tänään jatkokurssin viimeinen treenikerta. Jo kotona ennen lähtöä aavistin että treeneissä oltaisiin varsin fletkumatomeiningillä, Maisa ei nimittäin jaksanut yhtään innostua treenikamojen pakkaamisesta ja autossakin se simahti takapenkille vaikka varmasti tiesi minne ollaan menossa. Hyvin tytteli kuitenkin skarppasi ja suoritti tehtävät varsin moitteettomasti, joskin hiiiiitaaasti ja rauhallisesti. Tänään päästiin tekemään jo ihan oikeaa neljän esteen rataa ja harjoiteltiin siinä sivussa valssausta. Maisan edellisten kertojen mörkö eli A-este sujui tänään kuin vettä vaan, neiti ei epäröinyt hetkeäkään. Myös putken kanssa jokin loksahti paikoilleen eikä Maisa kovinkaan aktiivisesti pyrkinyt ohi tai putken päälle. Sen sijaan aitojen kanssa oli niin laiskamato että huh, hyvä että jaksoi kinttunsa nostaa rimojen yli. Agilitytreenit toivon mukaan jatkuvat tämänkin kurssin jälkeen, ainakain ihana opemme oli taas järjestämässä seuraavaa jatkokurssia juuri meidän porukallemme :)

Agitreenien ajan Sinni oli kotona ihan yksin vajaa kaksi tuntia. Tapani mukaan äänitin sen yksinolon Audacity-ohjelmalla. Taitava pikkuneiti ei päästänyt pihaustakaan koko aikana, taisi vedellä sikeitä. Iltapäivän rymylenkillä saattaa toki olla jotain osuutta asiaan... Mutta taas kerran olen kyllä positiivisesti yllättynyt pennun kanssa, Sinni on ihan mielettömän fiksu ja selväpäinen pieni otus vaikka tiettyä riiviömäisyyttä neidistä löytyykin. Ensimmäisenä voisi mainita sisäsiisteyden, sen suhteen pikkuneiti on osoittautunut jopa etevämmäksi kuin isosisko saman ikäisenä. Sinni pidättää hienosti yön yli eli noin 7,5 tuntia. Työpäivienkään aikana ei ole ilmestynyt yhtäkään lätäkköä lattialle, vaikka yhtäjaksoista sisällä oloa tuleekin aamupäivällä pari-kolme tuntia ja iltapäivällä suunnilleen neljä. Saa nähdä miten käy torstaina kun ei ole päiväulkoiluttajaa tiedossa.

Yksinolot ovat myös alusta asti sujuneet mallikkaasti. Sinni ei ole vielä kertaakaan jäänyt vinkumaan perään kun olen lähtenyt, jäi se sitten kotiin Maisan kanssa tai kokonaan yksin. Neiti painuu vauhdilla omaan (eli Maisan...) petiin kun portti makkarin ovella laitetaan kiinni. Kotiinpaluut eivät aina ole yhtä hiljaisia, alkuun Sinni heräsi oven kolahdukseen ja tuli portille vaatimaan poispääsyä. Muutamasta kerrasta pikkuötökkä kuitenkin oppi, että portti ei aukea ennen kun leipäläpi on ummessa. Mitään eroahdistukseen viittaavaa neidillä ei tosiaankaan ole, satunnaiset nauhalle tallentuvat mölähdykset taitavat ennemminkin olla pientä tylsisitymistä.

Pienet naskalihampaat isketään toisinaan myös vähemmän sallittuihin paikkoihin, mutta ihme kyllä Sinni on oppinut kieltosanat hetkessä ja jopa tottelee niitä erittäin hyvin. Järsintätarpeen iskiessä pentu kuitenkin pääsääntöisesti etsii suuhunsa luun, lelun tai Maisan. Maisan jo alun alkaenkin positiivinen suhtautuminen pentuun on päivien kuluessa edistynyt niin, että nyt se jopa itse hakeutuu pennun viereen nukkumaan. Aiemmin pentu ei kelvannut unikaveriksi. Maisa myös sietää Sinniltä hyvin paljon, ei ole isosiskon pinna vielä kertaakaan meinannut katketa. Sinni saa pureksia minkä tahtoo ja Maisa korkeintaan vähän vinkaisee ja kerää ulokkeensa parempaan talteen. Sinni saa myös ihan mielellään tulla Maisan ruokakupille ja luuapajille, toisinaan Maisa ihan tarkoituksella menee tarjoamaan luun toista päätä Sinnille.

Toisin sanoen Sinnin kanssa kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin, Maisa on mitä mahtavin isosisko ja tuntuu olevan todella mielissään ikiomasta pikku whippetistään. :)