Sinni on edelleen ollut varsin kiltti ja vaivaton lapsi. Yöt se nukkuu kiltisti, mitä nyt toisinaan tulee herättelemään siinä kolmen-neljän maissa kun pitäisi pissalle päästä. Yksinolossa ei ole sitten minkäänlaisia ongelmia, jätti pennun sitten kokonaan yksin tai Maisan kanssa. Sinni ei huuda perään tai tuhoa paikkoja, vetää vaan unta palloon tai nakertaa luita. Sisäsiisteys on niin hyvällä mallilla kuin tuon ikäiseltä voi odottaa. Työpäivän aikana lattialle saattaa ilmestyä joku lätäkkö, mutta muuten kaikki tehdään huolellisesti ulos.
Maisa on Sinnin suuri esikuvaja maailman kärsivällisin isosisko. Maisa ei sano pahasti vaikka Sinni repii korvasta tai könyää päällä unia häiritsemässä. Sinni on matkinut Maisalta monia käytösmalleja ja odottaa mm. iltaruokaansa sievästi isosiskon vieressä istuen. Hihnassa pentu kulkee varsin näppärästi, mitä nyt toisinaan hiukan jumittaa paikallaan ja kotiin päin on välillä kova kiire. Seisomista, istumista ja odottamista on hiukan harjoiteltu ja ne sujuvatkin jo aika hienosti! Pieneksi sähikäiseksi Sinni malttaa olla paikoillaan hämmästyttävän hyvin.
 |
| Sohvanvaltaajat. Yllättävää kyllä Sinni ei vieläkään osaa hypätä sohvalle itse. |
Sinni on viime päivinä päässyt tutustumaan vähän metsäpolkuihin. Se seuraa hienosti mukana ja pitää itse huolta ettei eksy kovin kauas. On myös ollut hyvä huomata että vaikka Maisa huitelee omia juttujaan vähän kauempana, Sinni ensisijaisesti seuraa minua eikä isosiskoa. Ulkona ei ole vielä tullut vastaan mitään mikä Sinniä jännittäisi, vaan bussit, toiset koirat ja muut kulkijat ohitetaan joko välinpitämättömästi tai pienten ilopomppujen kera. Myös autoilua on vähän harjoiteltu ja yllätys yllätys, sekin sujuu varsin mallikkaasti. Alkumatkasta Sinni saattaa hiukan kitistä mutta rauhoittuu pötköttelemään parissa minuutissa.
 |
| Oikeasti se on ihan normaali... |
 |
| Metsästä löytyi aarre! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti